Suomi ratifioi rauhansopimuksen melko pian, mutta suurvaltojen kiistat viivyttivät sopimusten voimaantuloa aina syyskuulle 1947. Liittoutuneiden valvontakomissio poistui maasta pian sen jälkeen.
Rauhansopimuksen toimeenpanon valvonta annettiin Neuvostoliiton ja Ison-Britannian lähetystöille, joiden piti yhteisymmärryksessä antaa tarvittavat sovellutusohjeet. Kylmän sodan alkaminen esti kuitenkin niitä pääsemästä sopimukseen, joten sotilasartikloissa määrätyt aseistuksen luovutus- ja tuhoamisvelvoitteet jäivät lopulta täyttämättä.
Pariisin rauhansopimus on jäänyt voimaan, mutta sen sotilasartiklojen velvoitteista Suomi irtautui syyskuussa 1990.
Kirjallisuutta
- Tuomo Polvinen, Jaltasta Pariisin rauhaan (1981), s. 159 – 280
- Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 4 (1999), s. 289 – 353
- Ilkka Seppinen – Olli Vehviläinen, “Kylmän sodan rajamaa” teoksessa Kansakunta sodassa 3 (1992), s. 294 – 299
- Jukka Tarkka, “Kriisi ja rauha” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 3 (1991), s. 191 – 193
- Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 Docendo 2015), s. 209-227