Vilnassa ja Riiassa tapahtuneiden väkivaltaisuuksien jälkeen hallituksen kannanotot olivat edelleen varovaisia. Sekä presidentti Koivisto että pääministeri Holkeri varoittivat tiedotusvälineitä mielten kiihdyttämisestä ja epärealististen odotusten lietsomisesta.
Myöskään lännessä ei otettu kantaa Baltian maiden tilanteeseen juuri millään tavalla. Saksan kanta oli selvästi Gorbatshovia tukeva ja Baltian itsenäistymisen kiirehtimisen suhteen epäileväinen. Yhdysvallat oli sitoutunut Persianlahden sotaan eikä halunnut puuttua kaukaisen Itämeren reuna-alueen asioihin.
Tilanne Baltiassa rauhoittuikin tammikuun jälkeen verraten nopeasti, mihin osaltaan vaikutti Venäjän presidentti Jeltsinin nopea liittoutuminen Baltian tasavaltojen kanssa Neuvostoliiton keskushallitusta vastaan. Toisaalta myös Baltian maiden hallitukset osoittivat pidättyvyyttä eivätkä halunneet voimistaa erimielisyyksiä