Sodanjälkeinen asutuspolitiikka keskittyi paljolti maaseudulle, joten myös rakentaminen painottui aluksi maatiloille ja haja-asutusalueiden talonrakennukseen.
Vuodesta 1949 alettiin edullisilla arava-lainoilla tukea erityisesti kaupunkien asuntorakentamista, minkä tuloksena myös tiukasta asunto- ja vuokrasäännöstelystä päästiin vähitellen eroon. Arava-järjestelmällä tehostettiin asuntotuotantoa lähinnä kaupungeissa ja taajamissa.
Uusia asuntoja rakennettiin 1950-luvulla vuosittain noin 30 000. Kolmasosa tuotannosta oli Arava-taloja, ja saman verran rakennettiin myös Maatilahallituksen rahoituksella.