Maanpuolustuksen merkitys oli sodan jälkeen jäänyt kansalaisille verraten tuntemattomaksi. Yleinen asevelvollisuus kylläkin piti väestön tietoisena sotilaallisesta maanpuolustuksesta, mutta turvallisuuspolitiikka ja kokonaismaanpuolustus olivat jo melko tuntemattomia käsitteitä eikä niiden käytäntöä tunnettu.
Maanpuolustustahtoa lisäävää valistustoimintaa varten perustettiin 1960-luvun alussa Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunta (HMS). Vasemmistossa sitä kuitenkin vierastettiin, koska HMS nähtiin paljolti oikeistohenkisen ja suojeluskuntiin viittaavan maanpuolustuspropagandan levittäjänä.
Puolustuksen kehittämistä kohtaan tunnettuja ja erityisesti ”henkistä maanpuolustusta” epäluuloja kohtaa pyrittiin hälventämään seminaareilla, tutkimustoiminnalla ja yleisellä valistustyöllä, ja HMS:n tilalle perustettiin paremmin parlamentaarisessa valvonnassa toiminut ja neutraalimpi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS). Maanpuolustusta koskevat ristiriidat jatkuivat silti verraten vakavina aina 1960-luvun lopulle.