Puolan lakkojen aikainen tilanne pakotti Neuvostoliiton toimimaan varovasti. Asevoimat olivat sitoutuneina Afganistaniin ja vihamielisenä pysyneen Kiinan rajoille, joten Eurooppaan ei liiennyt vahvistuksia. Lisäksi tiedossa oli puolalaisten päättäväisyys asettua vastarintaan, eikä Tshekkoslovakian elokuun 1968 kaltaista alistumista miehitysvaltaan ollut siellä odotettavissa.
Neuvostoliitto ei halunnut vaarantaa taloudellisia suhteitaan länteen, eivätkä liittolaiset olleet vakuuttuneita intervention välttämättömyydestä, joten “Brezhnevin oppi” itäblokin maiden keskinäisestä avunantovelvollisuudesta sosialismin puolustamiseksi käytännössä kuoli. Tällä tuli olemaan 1980-luvulla merkittäviä seurauksia Varsovan liitolle ja koko itäblokin olemassaololle.