Suomen poliittisten johtajien piirissä odotettiin, että presidentti Koivisto vähentäisi puheissa “liturgian” käyttöä ja tekisi linjauksia joustavammalla tavalla.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu alkoikin vapautua jopa siinä määrin, että presidentti joutui pian kovalla kädellä ohjailemaan kiistelyä ydinaseista. Hän ei hyväksynyt yya-sopimuksesta julkisuudessa esitettyjä uusia tulkintoja, varsinkaan spekulaatiota mahdollisesta ydinaseiden tuomisesta kriisitilanteessa Suomeen pelotteeksi hyökkäystä vastaan.
Presidentti Koiviston mielestä poliittisesti tärkeissä asemissa olevien henkilöiden oli pidettävä kiinni sovituista ulkopoliittisista linjauksista ja välttää vapaamuotoisia spekulaatioita. Doktriinia saatettiin moittia ”liturgiaksi”, mutta tarkoilla määrityksillä ja julkilausumien huolellisilla sananmuodoilla vältettiin väärinkäsityksiä.