Kansainvälisessä politiikassa alkoi Kuuban kriisin 1962 jälkeen vähittäinen kehitys, jota alettiin kutsua liennytyksen (ransk. ja engl. détente) ajaksi. Se ilmeni erityisesti 1970-luvun alussa suurvaltojen pyrkimyksenä päästä keskinäisiin sopimuksiin ydinaseiden rajoittamisesta ja keskinäisten kiistojen säätelystä. Saatiin aikaan sopimukset Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä strategisten ydinaseiden ja ohjustentorjuntajärjestelmien rajoittamisesta.

Euroopassa liennytys kuvastui parhaiten Saksan liittotasavallan uuden idänpolitiikan tuottamina sopimuksina, joihin kuului DDR:n valtion tunnustaminen ja suhteiden järjestely itäblokin maihin. Berliinin asema määriteltiin niin, ettei siitä enää syntynyt uusia kriisejä.