Mao Tse-tungin johtamien kommunistijoukkojen päästyä voitolle sisällissodassa ja perustettua hallituksen Pekingiin Kiina julistettiin 1.10.1949 kansantasavallaksi. Yhdysvallat liittolaisineen tunnusti edelleen vain Taiwanille paenneen hallituksen, joka piti hallussaan myös Kiinan YK-edustusta.
Kiinan uusi hallitus solmi helmikuussa 1950 Neuvostoliiton kanssa liittosopimuksen, minkä jälkeen neuvostoliittolaisia asiantuntijoita alkoi virrata maahan avustamaan teollisuuden rakentamisessa. Kiinan ja Neuvostoliiton kommunistipuolueet kilpailivat kuitenkin keskenään kommunistisen liikkeen johtajuudesta, mikä vei ne myöhemmin avoimeen välirikkoon.
Länsimaissa Neuvostoliitto ja Kiina sen sijaan nähtiin yhtenäisenä, voimakkaana blokkina, joka uhkasi levittää vaikutusvaltaansa ensin itäiseen Aasiaan ja pian koko maailmaan. Tähän käsitykseen myötävaikutti erityisesti kehitys Koreassa. Yhdysvalloissa jatkui jonkin aikaa keskinäinen syyttely “Kiinan menettämisestä” kommunisteille, mutta pian amerikkalaiset ryhtyivät “patoamaan” Kiinaa samaan tapaan, kuin oli jo alettu tehdä Neuvostoliiton suhteen.