Ulkopolitiikan aktivointiin kuului myös Suomen kausi YK:n turvallisuusneuvostossa 1969 – 1970. Suomalaiset osallistuivat YK:ssa erityisesti Afrikan asioiden käsittelyyn ja saivat siitä kiitosta.
Suomen YK-suurlähettiläänä menestynyttä Max Jakobsonia tarjottiin vuonna 1971 järjestön pääsihteeriksi, ja hän saikin verraten laajan kannatuksen mutta hävisi lopulta Kurt Waldheimille. Suomalaiset saivat siinä yhteydessä opetuksen suurvaltapolitiikan monimutkaisuudesta ja yllättävistä käänteistä. YK:ssa päätökset syntyivät usein suurvaltojen välisten kompromissien tuloksena, ja johtopaikkojen henkilönimitykset olivat siitä hyvänä esimerkkinä.