Sotakorvausten päättyminen syyskuussa 1952 oli ennen kaikkea henkisesti tärkeä tapahtuma. Niiden rasitus kansantaloudelle oli jo ehtinyt vähentyä, mutta urakan päättyminen koettiin suurena helpotuksena.
Sotakorvaustoimituksiin luotu kaupallinen ja teollinen organisaatio palveli hyvin myös vapautuvaa ulkomaankauppaa, joskaan ei liene perustetta väittää nimenomaan sotakorvausten olleen edellytys Suomen teollisuuden voimistumiselle.
Sotakorvaukset koettiin jälleenrakennukseen liittyneeksi toiminnaksi ja kaikkiaan rasitteeksi kansantaloudelle, mutta niistä selviäminen nähtiin suomalaisen tuotannon tehokkuuden osoituksena.