Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) otti 1960-luvun puolivälissä ohjelmaansa suhteiden parantamisen itään, jolloin myös DDR:n itsenäisyyden edes ehdollinen tunnustaminen tuli ajankohtaiseksi.
Liittotasavallan hallitus oli toistaiseksi torjunut kaikki toimet, jotka olisi voitu tulkita DDR:n valtiolliseksi tunnustamiseksi. Siksi Saksan puoliskoilla ei ollut keskinäisiä diplomaattisuhteita eikä edustustoja toistensa pääkaupungeissa. Liittotasavallan hallitus ei myöskään pitänyt DDR:n vastaista rajaa valtioiden välisenä vaan nimitti sitä ”vyöhykerajaksi”.
Käytännössä liittotasavallan hallituksen piti ottaa kantaa myös Saksan itärajaan, josta ei ollut olemassa mitään täsmällistä sopimusta. DDR oli jo tunnustanut itärajansa eli Oder-Neisse-linjan Saksan ja Puolan väliseksi rajaksi. Länsi-Saksassa nimitettiin Puolalle sodan jälkeen luovutettuja alueita yleisesti ”entisiksi Saksan valtakunnan alueiksi, jotka ovat Puolan hallinnassa”. Vastaavasti DDR:n aluetta nimitettiin ”Keski-Saksaksi” (Mitteldeutschland).