Japanilaisten antauduttua Korean niemimaa jäi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehittämäksi. Niiden välinen demarkaatiolinja kulki suunnilleen niemimaan puolivälissä 38. leveyspiiriä pitkin. Oli sovittu myös Korean yhdistämisestä vaalien perusteella, mutta suunnitelma ei toteutunut. Tuohon aikaan kommunistien hallitsema Pohjois-Korea oli puoliskoista voimakkaampi ja teollistuneempi osa.
Kesäkuussa 1950 Pohjois-Korean joukot yllättäen hyökkäsivät kohti etelää. Alkoi Korean sota. Pohjois-Korean armeija löi Etelä-Korean heikosti varustetun ja taisteluhengeltään kyseenalaisen armeijan. Etelä-Koreassa oli puolisen tuhatta amerikkalaista neuvonantajina, mutta he eivät aluksi kyenneet paljonkaan vaikuttamaan tapausten kulkuun. Yhdysvaltojen armeija piti hallussaan enää pientä sillanpäätä etelässä, kunnes sinne Japanista saapuneet amerikkalaisjoukkojen vahvistukset ja voimakas ilmavoimien tuki vakauttivat lopulta tilanteen.
YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Pohjois-Korea tuomittiin hyökkääjäksi ja jäsenmaita kehotettiin tukemaan Etelä-Korean hallituksen toimia rauhan palauttamiseksi. Etelä-Koreaa muidostettiin YK:n lipun alle joukkoja jouden pääosan muodostivat Yhdysvaltojen sotilaat. Vahvistuksia alkoi virrata myös Yhdysvaltojen liittolaismaista.