Naton joulukuussa 1980 tekemä päätös uusien ydinaseiden sijoittamisesta Länsi-Eurooppaan herätti ennenäkemättömän voimakkaan rauhanliikkeiden reaktion erityisesti Saksassa, Hollannissa ja Englannissa. Suuri osa länsieurooppalaisista ei kokenut sellaista hyökkäyksen uhkaa, joka olisi tehnyt välttämättömäksi uuden ydinasevarustelun kierteen.
Toisaalta “uuden kylmän sodan” kiihdyttämässä ilmapiirissä monet katsoivat Neuvostoliiton käyttäytyvän uhkaavasti lisätessään asevoimaansa. Siksi kiistely asiasta oli kiihkeää, ja suuri joukko ihmisiä joutui ensi kertaa konkreettisesti tekemisiin ydinaseongelmien kanssa.
Protestointia kiihdyttivät tiedot, joiden mukaan useille toistaiseksi rauhallisina pysyneille paikkakunnille oli tulossa ydinaseiden tuliasemia. Ne olisivat olleet ensisijaisia maaleja mahdollisessa ydinsodassa. Myös päätöksen toimeenpanon ehdollisuus ja ilmoitettu määräaika helpottivat sitä kohtaan suunnatun vastarinnan voimistamista. Mielenosoituksilla oli selkeä kohde.
Lehdistössä ilmestyi lähes päivittäin kannanottoja uusien ydinaseiden puolesta tai vastaan, ja pamflettikirjallisuus kukoisti. Laadittiin myös perusteellisia analyyseja, joissa selvitettiin ydinasestrategian näkökohtia.