Saksan liittotasavallan uusi idänpolitiikka Willy Brandtin johdolla toimi ratkaisevan tärkeänä edellytyksenä turvallisuuskonferenssille, koska siihen asti Länsi-Saksassa ei ollut tunnustettu DDR:n valtiollista itsenäisyyttä ja rajanvetoa Puolaa vastaan.

Aloitteen laajentaminen koskemaan yhteistyötä sai lännessä kannatusta, kun siihen voitiin liittää ihmisoikeuskysymykset.

Neuvostoliitto kiirehti konferenssin aloittamista eikä pitänyt asialistan laajentamisesta ihmisoikeuksia käsittäväksi. Se vähitellen kuitenkin tyytyi hahmottuvaan ratkaisuun, jossa ihmisoikeuksien edistäminen määritettiin turvallisuuden kannalta olennaiseksi asiaksi.

Suomi oli pyrkinyt konferenssialoitteella muun muassa torjumaan paineita DDR:n tunnustamiseksi, joten ainakin siinä suhteessa aloite toimi. Liittotasavallan ja DDR:n suhteiden parantuminen poisti kohta tuonkin ongelman.