Kevään 1948 kuluessa presidentti-ylipäällikkö tottui asioimaan puolustusvoimien johdon kanssa ja luottamaan sen toimintakykyyn. Mitään suuria strategisia tai turvallisuuspoliittisia erimielisyyksiä ei esiintynyt, vaan valtiollinen ja sotilasjohto asettuivat yhtä lailla yya-sopimuksen taakse, vaikka siitä ei sinänsä ehkä pidetty.
Ristiriita yya-sopimuksen velvoitteiden ja rauhansopimuksen rajoitusten välillä oli kaikkien päättäjien tiedossa, mutta sille ei voitu mitään. Ei myöskään ollut helppo määrittää, mitä yya-sopimuksen puolustusvelvoite ”kaikin käytettävissä olevin voimin” tarkalleen ottaen voisi merkitä. Käytännössä havaittiin, että Neuvostoliitto tulkitsi niin väljästi rauhansopimuksen sotilasartikloja, että ristiriita jäi mahdollisimman vähäiseksi.