Sotilaspoliittisen linjan määrityksessä perustava oli jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin muistio, joka esiteltiin puolustusrevisiolle kesäkuussa 1945. Heinrichs perusti esityksensä Mannerheimin ja Paasikiven kanssa käytyihin keskusteluihin ja niihin liittyneisiin selvityksiin. Muistio pohjusti myös Suomen tekemiä esityksiä yya-sopimusneuvottelujen alkaessa vuonna 1948, vaikka tätä yhteyttä ei haluttu julkisuudessa käsitellä.
Työskentelyilmapiiri puolustusrevisiossa oli kaikkiaan hyvä siitäkin huolimatta, että sisäpoliittinen tilanne maassa oli vaikea. Mietintöä varten komitea valmistutti laajoja sotilasmaantieteen ja uusien sotateknisten tekijöiden selvityksiä.
Pääesikunnan näkemyksen mukaan uudet aseet (esimerkiksi atomipommi) oli otettava huomioon, mutta ne eivät silti mullistaisi lähiaikoina sodankäynnin periaatteita. Komitean mielestä puolustusvalmiutta olisi tarpeen edelleen ylläpitää, ja nähtiin edulliseksi siirtyä alueelliseen puolustusjärjestelmään, sillä viimeksi kesällä 1944 toteutettua linjamaista puolustusta ei enää pidetty pätevänä.
Puolustusrevisio esitti puolustusvoimien säilyttämistä suunnilleen entisellään, sodassa hyvin menestyneelle “kansanarmeijan” periaatteelle rakentuvana.