Suomen kaikki voimavarat keskitettiin Neuvostoliiton hyökkäyksen torjuntaan. Puolustusvoimien vahvuus kohosi heinäkuussa noin 480 000 henkeen. Itä-Karjalasta onnistuttiin siirtämään joukkoja puolustukseen Karjalan kannakselle siinä määrin, että vetäytyminen hidastui.

Karjalan kannaksen viimeisellä linjalla Viipurista Vuokselle ns. VKT-asemassa oli maasto puolustukselle edullista, mutta asemia ei ollut linnoitettu juuri lainkaan. Siellä koettiin heti ankara takaisku, kun Viipuri menetettiin lyhyen taistelun jälkeen 20. kesäkuuta.

Viipurin koillispuolisella Talin – Ihantalan alueella käytiin 25.6.- 9.7. ratkaiseva taistelu. Rintama taipui, mutta voimakkaan tykistön ja ilmavoimien tukemat vastahyökkäykset pysäyttivät puna-armeijan etenemisen Viipurinlahden – Vuosalmen – Vuoksen linjalle.

Laatokan ja Äänisen välissä joukot vetäytyivät ns. U-asemaan, jossa puna-armeijan hyökkäys pysäytettiin heinäkuun kuluessa.