Mao Tse-tungin johtama Kiinan kommunistinen hallitus oli jo syksyllä 1956 vaatinut Neuvostoliittoa pysymään kovalla linjalla itäblokin kapinoinnin suhteen. Taustalla oli monia maiden välisiä kiistoja, jotka nyt alkoivat tulla ilmi.

Kiinalaisten välirikko Moskovan kanssa alkoi syvetä 1950-luvun lopulla myös kamppailuna kommunistisen liikkeen johtovallasta, vaikka asia toistaiseksi pysyi verraten hyvin salassa. Neuvostoliitto ei suostunut Kiinan pyyntöön luovuttaa ydinaseiden valmistamisessa tarvittavaa tietoa, mutta toisaalta Mao väitti, että Yhdysvaltojen ydinaseet olivat “paperitiikeri”, jota ei tarvinnut pelätä. Joka tapauksessa Neuvostoliiton johdolle tuli tarve ryhtyä varmistamaan selustaansa Euroopassa mahdollisesti Kiinan kanssa kiristyvän konfliktin varalle.

Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa Neuvostoliittoa ja Kiinaa pidettiin yleisesti yhä saman kommunistisen blokin osapuolina, eikä juuri kiinnitetty huomiota niiden välisiin intressiristiriitoihin.