Puolustusneuvosto aloitti toimintansa helmikuussa 1958, mutta edellytykset puolustusvalmiuden parantamiseksi olivat yhä heikohkot. Sisäpoliittisesti elettiin lyhyiden hallitusten aikaa ja ulkopoliittisesti yhtä kylmän sodan kireimmistä jaksoista.

Puolustusneuvosto käsitteli toimintansa alkuvaiheessa muun muassa Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklojen tarkistamismahdollisuuksia ja Neuvostoliitolta saatavan tavaraluoton käyttöä puolustusvoimien hankintoihin. Neuvostoliiton taholta ei asetuttu suoraan vastustamaan sotilaallisten rajoitusten poistamista, mutta se olisi pitänyt tehdä viittaamalla yya-sopimuksen velvoitteisiin ja kahdenvälisen sotilaallisen yhteistyön puitteissa. Tällaista seurausta Suomen poliittinen johto halusi välttää, joten asia lykkääntyi.

Puolustusvoimien materiaalista valmiutta ryhdyttiin parantamaan eräillä lentokonehankinnoilla lännestä ja lähinnä maavoimien ja laivaston hankinnoilla idästä. Siihen käytettiin Leningradin neuvotteluissa vuoden 1959 alussa sovittua tavaraluottoa.