Keskustelu “suomettumisesta” alkoi kylmän sodan päätyttyä uudella tavalla. Kun ei ollut esittää selkeää vaihtoehtoa noudatetulle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, käsite liukui suomalaisessa keskustelussa tarkoittamaan lähinnä sisäistä poliittista kulttuuria suhteessa itään.
Olisi kuitenkin otettava huomioon, että silloin ei enää tarkoiteta alkuperäistä, maailmalla laajemmin tunnettua suomettumis-termiä, joka syntyi 1970-luvun alussa lähinnä Länsi-Saksassa sisäpoliittisiin tarkoituksiin ja kuvaamaan uuteen idänpolitiikkaan liittyvää taipumista Neuvostoliiton vaikutukseen. Kyseessä oli alkujaan kansainvälisessä kielenkäytössä ulkopolitiikkaa kuvaava käsite kylmän sodan tietyssä vaiheessa, mutta sen käyttö Suomessa laajennettiin sisäpoliittiseksi herjaksi koskemaan yleisemminkin Neuvostoliiton myötäilyä – oli aihetta tai ei.
Monet läntiset poliitikot ja tutkijat ovat myöntäneet, että koko “suomettumisen” käsite syntyi aikoinaan Suomen kannalta väärin perustein eikä tehnyt oikeutta Suomen onnistuneelle ulkopolitiikalle. Toisaalta kylmän sodan päätösvaiheessa käsitettä ”suomettuminen” saatettiin käyttää myös myönteisenä mallina itäisen Keski-Euroopan maille, jotka olivat irtautumassa itäblokista.