Liittoutuneiden johtajien, “kolmen suuren”, kokoontuessa konferenssiin Krimille Jaltaan helmikuun alussa 1945 Neuvostoliiton suurhyökkäys oli juuri edennyt Oderille, 80 kilometrin päähän Berliinistä. Näytti jopa siltä, että puna-armeija olisi kohta Saksan pääkaupungissa. Tämä tarjosi konferenssin isännälle marsalkka Josif Stalinille erinomaisen neuvottelujen lähtökohdan.
Toisaalta Yhdysvaltojen presidentti Roosevelt ajoi läpi ajatuksensa uuden maailmanjärjestyksen ylläpitäjäksi luotavasta YK:sta, jossa maailmansodan voittajavallat olisivat määräävässä asemassa. Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Ison-Britannian lisäksi maailmanjärjestön johtoon piti kelpuuttaa myös Kiina. Myös Saksan neljänneksi miehitysvallaksi kelpuutettu Ranska hyväksyttiin YK:n johtoryhmään.
Ison-Britannian pääministerin Winston Churchillin vaikutusvalta oli tuossa vaiheessa selvästi vähentynyt, sillä maan voimavarat olivat heikentyneet ja Brittiläisen kansainyhteisön jäsenvaltiot tavoittelivat laajempaa itsenäisyyttä.
Jaltan konferenssi jäi sodanaikaisten suurvaltajohtajien viimeiseksi yhteiseksi tapaamiseksi, sillä Roosevelt kuoli 12. huhtikuuta. Konferenssilla tuli olemaan suuri symboliarvo Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton saavuttaman julkisen yhteisymmärryksen kannalta. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa ja heti sodan päättymisen jälkeen toteutettuja järjestelyjä erityisesti Itä-Euroopassa onkin kutsuttu “Jaltan järjestykseksi” riippumatta siitä, missä ja milloin siihen liittyneet päätökset todella tehtiin.