Vuoden 1947 kuluessa alkoivat blokkien rajat jo kiinteytyä Keski-Euroopassa. Itäisen ja läntisen vaikutuspiirin rajanveto noudatteli melko tarkoin sodan päätyttyä sovittuja miehitysalueiden rajoja. Tshekkoslovakia jäi toistaiseksi idän ja lännen välialueeksi, joskin siellä Neuvostoliiton vaikutus oli voimistunut ja kommunistien suosio kasvanut.
Pohjois-Eurooppa oli toistaiseksi lähes kokonaan jäänyt alkaneen valtakamppailun ulkopuolelle. Ruotsin ohella myös Tanska ja Norja pyrkivät pysymään puolueettomina, joskin ne olivat taloudellisesti ja kulttuurisesti selvästi länteen suuntautuneita. Neuvostoliitto varoi tuossa vaiheessa kiristämästä tilannetta pohjoisessa, vaikkakin sen lisääntynyt vaikutusvalta Suomessa pantiin merkille Skandinavian maissa.
Iso-Britannia pyrki aktiivisesti lisäämään vaikutusvaltaansa Skandinaviassa, erityisesti Norjassa. Propagandakamppailu ja myös vakoilutoiminta alkoivat kiihtyä myös Pohjolassa.
Kirjallisuutta
- Alan Axelrod, The Real History of the Cold War (2009), s. 26-47 ja 70-90
- Raymond Cartier, Nach dem Zweiten Weltkrieg (1980), s. 201-254
- Andreas Hillgruber, Deutsche Geschichte 1945 – 1982 (1983), s. 22-30
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 43-53
- Wilfried Loth, Die Teilung der Welt 1941 – 1955 (1980), s. 150-177
- Keith Lowe, Savage Continent (2012)
- Stephen McFarland, “The Iranian Crisis of 1946 and the Onset of Cold War”, teoksessa Origins of the Cold War (1994), s. 239 – 256
- Vojtech Mastny, The Cold War and Soviet Insecurity (1996), s. 30 – 46