Kriisit Berliinistä 1961 ja Kuubasta 1962 havahduttivat suurvaltajohtajat huomaamaan tilanteen vaarallisuuden. Yritykset asemien parantamiseen toisen osapuolen kustannuksella saattoivat helposti johtaa ydinsotaan, jossa ei olisi ollut voittajia. Suurvaltojen ja niiden johtamien blokkien väliset suhteet alkoivat vähitellen parantua niin, että vuosikymmenen lopulla voitiin jo puhua liennytyksen ajasta.
Saksan kysymys pysyi kuitenkin vielä 1960-luvun alkupuoliskolla jatkuvana konfliktin aiheena, joten uudet Berliinin kriisit olivat edelleen mahdollisia. Berliinin asemasta päästiin kuitenkin siinä määrin tyydyttävään sopimukseen, ettei välitöntä kriisin uhkaa enää vuosikymmenen puoliväissä ollut.
Kilpavarustelu Euroopassa kuitenkin jatkui kasvattaen sekä tavanomaisten että ydinaseiden varastoja. Suuret asevoimat seisoivat toisiaan vastassa Alppien ja Itämeren välillä, mutta harva uskoi niiden todella lähtevän hyökkäykseen.