Suurvaltajohtajien Reykjavikissa vuonna 1986 saavuttamasta yhteisymmärryksestä ydinaseiden vähentämiseksi tuli nopeasti tuloksia myös Euroopan osalta. Keskikantaman ohjuksien poistamista koskeva sopimus vuoden 1987 lopulla oli todellinen läpimurto. Sen puitteissa hävitettiin lähivuosina kokonaisia ydinaseluokkia.

Sopimus koski maalle sijoitettuja keskikantaman (500 – 5 500 kilometrin) ohjuksia, joita pidettiin kaikkein vaarallisimpina. Sopimuksen kattavan ydinaseistuksen englanninkielinen nimitys on INF (Intermediate-Range Nuclear Forces). Käytännössä kysymys oli 500 – 2 000 kilometrin kantaman maalle sijoitetuista ballistisista ja risteilyohjuksista, joiden tyypit lueteltiin ja annettiin tarkat määräykset niiden poistamisesta.

Jäljelle jäi vielä pitkän kantaman (strategisia) ja lyhyen kantaman (taktisia) ydinaseita sekä ilma- ja merivoimien ohjuksia, mutta niihinkin suhtautuminen muuttui perustavasti. Jälleen tunnustettiin, ettei suurvaltojen välisessä ydinsodassa olisi voittajia. Jäljelle jääneiden, yhä merkittävien ydinaseiden rooliksi hyväksyttiin toiminta pelotteena estämään vastapuolta käyttämästä ensiksi ydinaseitaan.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jatkoivat keskinäisiä neuvottelujaan strategisten ydinaseiden vähentämiseksi. Niitä sanottiin START-neuvotteluiksi.