Länsi-Euroopan taloudellisen integraation seuranta oli Suomessa verraten tiivistä jo 1980-luvun lopulla, kun oli määritettävä kanta Euroopan yhteisön tarjoukseen muodostaa yhteinen talousalue Efta-maiden kanssa. Sitä pidettiin hyödyllisenä hankkeena. Hallitus torjui sen sijaan jäsenyyden EY:ssä lähinnä siihen sisältyvien poliittisten velvoitteiden ja yhteisen maatalouspolitiikan tuottamien ongelmien vuoksi.
Suomi aloitti syksyllä 1989 muiden Efta-maiden ohella EY:n kanssa neuvottelut Euroopan talousalueen (ETA) muodostamisesta. Suomessa pidettiin tärkeänä saada niistä hyvä lopputulos riippumatta siitä, miten suhtautua EY-jäsenyyteen.
ETA-sopimus valmistui kesällä 1992, mutta neuvottelujen kestäessä useat Efta-maat olivat jo jättäneet hakemuksen liittymisestä Euroopan yhteisöön. Tämä kehitys vaikeutti yhteisen talousalueen muodostamista ja heikensi sopimuksen merkittävyyttä. ETA-sopimus alkuperäismuodossaan jäi odottamaan integraation jatkokehitystä, lähinnä uusien jäsenten ottamista Euroopan yhteisöön.