Neuvostoliiton johtajaksi 1980-luvun puolivälissä nimitetyn Mihail Gorbatshovin aloittamaa uudistusohjelmaa seurattiin Suomessa suurella mielenkiinnolla. Sen avoimuutta (glasnostia) kiiteltiin, mutta talouden uudistamisen (perestroikan) onnistumista epäiltiin. Joka tapauksessa pantiin merkille, että Neuvostoliitossa oli siirrytty uuteen aikaan, ja ulkopolitiikassa pyrittiin parantamaan suhteita länteen.
Gorbatshov teki vuonna 1989 vierailun Helsinkiin ja luonnehti Suomea “varauksetta puolueettomaksi pohjoismaaksi”. Määrittely oli sinänsä selvä, mutta tuossa vaiheessa annetulla tunnustuksella ei kuitenkaan ollut enää kovin suurta merkitystä. Tapahtumat etenivät omalla painollaan niin Neuvostoliitossa kuin laajemminkin Euroopassa. Yleisesti arvioitiin jo kylmän sodan asetelmien olevan purkautumassa.
Kirjallisuutta
- Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 284-360
- Lauri Haataja, “Koiviston aika” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 4 (1992), s. 223-253
- Max Jakobson, Tilinpäätös (2003), s. 233-279
- Jorma Kallenautio, Suomi kylmän rauhan maailmassa (2005), s. 397-450
- Mauno Koivisto, Kaksi kautta I (1994), s. 1-313 ja Historian tekijät (1995), s. 1-280
- Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 448-471
- Juhani Suomi, Umpeutuva latu (2000), s. 538-734, Pysähtyneisyyden aika (2005) ja Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 413-545