Saksan johtajia vastaan esitettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä hyvin raskauttavaa aineistoa. Esiteltiin dramaattisia filmejä, dokumentteja ja todistajalausuntoja erityisesti keskitysleireiltä mutta myös muista yhteyksistä. Saksan johtajia tuomittiin kuolemaan tai pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Voittajavaltojen omia rikoksia ei silloin saanut ottaa tutkimuksen kohteeksi tai käyttää syytettyjen tekojen puolustamiseen. Sikäli kyseessä oli tyypillinen “voittajan oikeus”, vaikka syyteperiaatteet saivatkin laajalti hyväksyntää ja kansainvälinen tuomioistuin työskenteli YK:n hyväksymillä periaatteilla.

Voittajavallat eli Yhdistyneet Kansakunnat katsoivat, että niiden päättämät säädökset koskevat kaikkia toisen maailmansodan aikana tehtyjä sotarikoksia myös taannehtivasti. Tämä oli perusteena myös Suomen poliittisten johtajien asettamiselle syytteeseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuoden 1945 lopulla.