Jaltan konferenssissa päätöksenteko noudatteli paljolti jo Teheranissa vuonna 1943 sovittuja periaatteita. Stalin sai vahvistetuksi kantansa Itä-Euroopan valtiollisten rajajärjestelyjen osalta paljolti siitä syystä, että puna-armeija jo miehitti noita maita lähes kokonaan. Puolan rajojen siirto 200 km länteen tuli periaatteessa hyväksytyksi, samoin kuin Baltian maiden kuuluminen Neuvostoliittoon.
Rooseveltin tärkeänä pitämä YK:n perustaminen sovittiin melko helposti, ja Stalin lupasi liittyä Saksan antautumisen jälkeen sotaan Japania vastaan. Myöskään Saksan miehityksestä ei syntynyt kiistaa, sillä vaikeana pidetty sotakorvauskysymys lykättiin päätettäväksi myöhemmin.
Suomea Jaltan konferenssissa ei suoranaisesti kosketeltu, sillä Teheranissa 1. joulukuuta 1943 oli jo sovittu periaatteista, jotka kirjattiin Moskovassa 19. syyskuuta 1944 allekirjoitettuun välirauhansopimukseen. Jaltassa todettiin Suomen noudattaneen tuota sopimusta. Epäsuorasti Suomen asemaan sen sijaan vaikuttivat Jaltassa vahvistetut yleiset suuntaviivat sodanjälkeisestä “maailmanjärjestyksestä” ja Saksan kohtelusta sodan päätyttyä. Suomea sitoi myös Jaltassa annetun ”vapautetun Euroopan julistuksen” periaatteet, jossa korostettiin muun muassa fasismin jäänteiden poistamista maailmasta.