Kylmän sodan pitkään kestoon oli jo yleisesti totuttu, joten sen nopea päätös tuli monille yllätyksenä. Osaselityksenä toimii edellä mainittu voimakas propagandakamppailu vielä 1980-luvulla, mutta se ei täysin selitä tiedustelupalvelujen epäonnistumista kehityksen ennakoinnissa.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun CIA:n sisäisissä arvioissa tunnustettiin jälkeenpäin, ettei kylmän sodan päätöstä osattu odottaa sellaisena kuin se tapahtui. Tietoa oli varmasti riittävästi, mutta sen analysointi paljolti epäonnistui.
Epäonnistumiseen mitä ilmeisimmin vaikutti katselu “ideologisten silmälasien” läpi. Tiedustelupalveluiden henkilöstöksi valikoitui usein ajattelultaan hyvin yksipuolista joukkoa, ja toisaalta omat intressit vaativat vastapuolen voiman ja pahojen tarkoitusten liioittelua. Tuo havainto ei luonnollisesti koskenut vain Yhdysvaltojen tiedustelua, vaan vastaavia kokemuksia kertyi myös vastapuolelta. Yhdysvalloissa niitä on vain käsitelty julkisemmin.
Ongelma on laajennettu myös koskemaan avoimen akateemisen tai virkatutkimuksen tekijöitä, kun on pohdittu syitä heidän raporttiensa vinoutumiin.